Page 21 - OmaaVoimaa_3-2020

Sähkövisa Hervoton akkusalaatti

A Ladattava taskulamppu on usein järkevämpi ja Vanha sähkökäyttöinen viimeistelyleikkurini sai viime
ekologisempi ratkaisu kuin paristokäyttöinen keväänä kenkää. Kyllästyin raahaamaan johtokelaa pitkin
taskulamppu. Reilun 3000 lumenin lamppu pihaa ja selvittelemään viinimarjapensaiden ympärille hirt-
täytynyttä sähkökaapelia. Vaihdoin vihdoinkin akkukäyt-
antaa 50 lumenin valomäärää noin töiseen laitteeseen.

1. 30 tuntia Samalla halusin päästä eroon siimasta, jonka avulla
2. 40 tuntia viimeistelyleikkuri leikkaa heinät ja rikkaruohot. Siima toki
3. 52 tuntia leikkaa tehokkaasti, mutta kiviin ja juurakoihin osuessaan
siima katkeaa herkästi. Pahimmillaan uutta siimaa joutuu
B Ensimmäiset sähköliedet tulivat Raumalle kiskomaan kelalta minuutin välein, kun leikkuri löytää pihalta
1920-luvun lopulla. Kuinka monta sähkö- kiven toisensa jälkeen. Valitsemassani uudessa laitteessa
liettä Raumalla oli vuonna 1928? ei ole siimaa, vaan leikkaus perustuu sitkeästä muovista
1. Kolme valmistettuun sirppimäiseen terään. Terä on nivelöity niin
älykkäästi, että kiveen osuessaan terä kääntyy sivulle eikä
2. Yhdeksän katkea. Kulunut terä on helppo vaihtaa. Parhaimmillaan yksi
terä kestää koko kesän.
3. Kaksikymmentä
Valinta oli helppo, mutta valinnanvaraa eri valmistajien
C Valaistukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. kesken ei kuitenkaan ollut – tarjolla oli tasan tarkkaan yksi
Kotona työskentelytilan valonlähde eli LED-lampun laite, joka täytti sille asettamani vaatimukset. Valinnan
pitäisi olla värilämpötilaltaan vähintään neutraali eli seurauksena akkuperheeseeni ilmaantui uusi jäsen. Nyt
1. 2700 kelviniä minulla on kellarissa kolmen eri laitevalmistajan akkuja –
2. 3000 kelviniä yhteensä kuusi kappaletta, kaksi jokaiselta valmistajalta. Eri
3. 4000 kelviniä valmistajien akut eivät tietenkään sovi kuin niihin laitteisiin,
joita varten ne on suunniteltu. Nykyisin saman valmistajan
Sähkövisan ja Sähköristikon palkinto akut sentään sopivat muihin saman valmistajan laitteisiin
3/2020 – eivät kuitenkaan kilpailijan valmistamiin laitteisiin.
Kuluttajan kannalta akkusalaatti on hervoton.
Doro 8080 4G -älypuhelin 5,7 tuuman kosketusnäytöllä
• Älykkäämpi, tyylikkäämpi ja helpompi kuin koskaan ennen Akkujen kehittelyssä on menty pahasti pöpelikköön.
• Täysin uudelleen suunnitellussa puhelimessa on kes- Miksi ihmeessä laitevalmistajat eivät aikoinaan voineet
sopia yhteisestä akkustandardista. Jos näin olisi tapahtunut,
kustelunavigointi – uusi, edistyksellinen tapa saa- olisi kellarissani vain kaksi akkua, jotka antaisivat voimaa
da entistäkin parempi Android-kokemus kaikille laitteilleni – myös niille, joita en ole vielä hankkinut.
• 16MP-kamera, 5MP toissijainen kamera Todennäköisesti merkkiakkujen lisäksi tarjolla olisi myös
• Turvanäppäin ja etähallintaa MyDoro® laitteisiin soveltuvia halvempia merkittömiä akkuja.
• Sormenjälkilukija
• Arvo noin 389 € Tämä olisi selvää säästöä jokaiselle kuluttajalle, mutta
myös ympäristölle. Tulevaisuudessa hylätyt akut saattavat
Lisätietoja: www.doro.com olla todellinen jäteongelma, ja miten ihmeessä maapallon
mineraalivaroista riittää kaiveltavaa kiihtyvää akkujen
valmistusta varten.

Ymmärrän toki, miksi jokainen laitevalmistaja haluaa
kehittää oman akkunsa, joka ei taatusti sovi yhteen kilpai-
lijoiden laitteiden kanssa. Tällä tavalla kuluttaja sidotaan
tietyn valmistajan laitteisiin. Merkkiuskollisuuteen
pakottaminen ei kuitenkaan ole aina kuluttajan etu, koska
kaikkien valmistajien laitteet eivät ole ominaisuuksiltaan
tai hinnaltaan samanlaisia. Joskus kuluttaja ei yksinkertai-
sesti löydä johonkin tiettyyn tarkoitukseen sopivaa laitetta
yhdeltä ja samalta valmistajalta. Silloin on valittava kilpai-
levan valmistajan tuote.

Yhteisen akkustandardin kehittäminen ja standardin
noudattaminen olisi ratkaisu asiaan. Taidan kuitenkin olla
toiveineni jo jälkijunassa – saatoin jopa jäädä junasta laitu-
rille huutelemaan ja samalla kellarikomeroni täyttyy eri
valmistajien akuista.

Petri Sallinen

21