Page 22 - Omaa_voimaa_2_2017

ullakko
ajatuspähkinöitä
anna perho — kolumni
Maailman huonoin sää
Eräällä ystävälläni on maailmanluo-
kan brändi-idea. Julkistan sen nyt läkähtyneeksi ja tein päätöksen olla enää
tässä, häneltä lupaa kysymättä.
Suomesta pitäisi kertoa maailmalle
yksi asia, ja se on tämä: Suomessa Pysyvien esteiden ohella elämässä on leegio­
on maailman huonoin sää.
Siinä kaikki! Ei enää laimeita puheita
ihmeellisistä revontulista, joiden ilmestymistä
ei voi varmasti luvata. Ei myöskään puheita
tuhansista järvistä tai metsistä, koska on niitä
muuallakin maailmassa.
Ainoastaan selkeä lupaus kylmyydestä ja
kurjuudesta.
Olen adaptoinut ajatuksen arkeeni ja lakan-
nut odottamasta kauniita päiviä.
Sen sijaan satsaan tuoksukynttilöihin, huo-
piin, sadevarusteisiin ja aikuistakkiin – tyl-
sän näköiseen, mutta kovimmassakin tuis-
kussa pärjäävään teknotakkiin. Sen uumenista
on mukava huudella ”Antaa tulla vaan!”, kun
vaeltaa kohti lämmintä ja kuivaa keidasta.
Näen huonon sään brändäämisessä stoalai-
sen ulottuvuuden: se mitä ei voi muuttaa, on
hyväksyttävä.
Väkinäinen positiivisuus on raivostuttavaa,­
mutta niin on ainainen negatiivisuuskin.
Mikään ei ime energiavirtoja niin tehokkaasti
kuin ihminen, joka tarkastelee maailmaa kuin
hänen hanuriinsa olisi juuttunut korillinen sit-
ruunoita.
Kävin jonkin aikaa tällaisella hoitoammat-
tilaisella. Paikassa, jossa piti saada rentoutua
ja nauttia kehonhuollosta, jouduin kuuntele-
maan loppumatonta luetteloa maailman vir-
heistä. Viimeinen pisara oli, kun sain polvei-
levan esityksen aiheesta ”miksi ilotulitukset
pitäisi kieltää”.
Anna Perho on juuri ostanut uudet kumisaappaat ja tanskalaisen sadetakin.
22
Ikääntymistä vastaan
taisteleminen on toinen asia,
jonka lopputulos tiedetään.
Lähtiessäni kotiin tunsin itseni täysin­
palaamatta.
asioita, joihin pystyy jonkun verran vaikutta-
maan. Esimerkiksi lapset ovat tällainen asia.
Niitä voi yrittää kasvattaa, mutta loppujen
lopuksi ne tekevät samoja virheitä kuin on itse
tehnyt, eikä siinä voi tehdä muuta kuin kat-
soa vierestä.
Ikääntymistä vastaan taisteleminen on toi-
nen asia, jonka lopputulos tiedetään.
Sitten on asioita, joihin voi vaikuttaa itse­
valtiaan­tavoin. Suhde maailmaan on sellainen.
Se kuuluisa asenne, jolla on ratkaiseva vaikutus
asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa.
Kuuluisan onnellisuustutkijan Sonia
Luybomirskyn­mukaan noin puolet ihmisen
onnellisuudesta rakentuu perimän varaan. Toi-
set ovat syntymäsynkkiä, toiset valoisia pol-
lyannoja. Kymmenen prosenttia onnen tun-
teista tulee ulkoisista seikoista: rahasta, mate-
riasta, ulkonäöstä, mammonasta. Mutta vain
kymmenen. Jäljelle jää siis vielä melkein toinen
puolikas, ja se tulee omista ajatuksista. Siitä
minkä vinkkelin valkkaa.
Ja kun tätä miettii, tajuaa, että maailman
huonoin sää, maanantai, sadekesä ja tyhjä lot-
torivi ovat asennekysymyksiä. Hyödyttääkö
itseä enemmän manata ne maan rakoon, vai
sittenkin jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi
tapahtunut?
Maailmassa on valoa, joka ei sammu. Mutta
se pitää ensin itse sytyttää. S