Page 25 - 1_PlanNews_1_14

Hellehattu. Paikallisten
elämänilo teki vaikutuksen.

Miehet hommissa. Takana koulurakennuksessa oppilaat kantavat Kurkihirsi valmisteltiin Suomessa ja
lahjoitettuja pulpetteja luokkiin. kuljetettiin kontissa kahdessa osassa.

esivalmistellut rakennusprojektin todella hyvin, ja puutavara Kontin sisäseinät eristettiin uretaani­
ja rakennustarvikkeet olivat valmiina lähtöön, mutta asennus- levyillä. Lattiaan porattiin reikä hoito­
taitoista porukkaa ei tahtonut löytyä. Ilmoitin sitten, että eikö- koneen putkia varten.
hän me vaimon kanssa lähdetä mukaan!”

Paikan päällä Ugandassa odotti innokas aputiimi, joka
koostui mm. koulun vanhimmista oppilaista. ”He olivat
oikein riuskoja apumiehiä, mutta melkein jokainen asia piti
opettaa kädestä pitäen. Veimme sinne työkalut mukanamme,
ja muutenkin paikalliset rakennusmenetelmät ovat hyvin
erilaisia”, Ilkka kertoo.

Koulun oppilaat saivat projektin myötä arvokasta työko-
kemusta. Jokainen oppi tietyn työvaiheen, ja jakoi tietoa
muille. Suomesta tuodut työkalut jätettiin myös paikan päälle
myöhempää käyttöä varten. ”Mukana oli myös paikallinen
timpuri, joka johtaa töitä jatkossa. Hammaslääkäri taas löytyi
paikallisen seurakunnan pastorin kautta.”

Tiimi majoittui ensimmäiseksi viikoksi pastorin kotiin,
joka sijaitsi noin kahden tunnin ajomatkan päässä rakennus-
paikalta. Koska hommaa riitti ja alussa ilmeni myös pieniä
vastoinkäymisiä – mm. konttia piti siirtää ennen kuin siihen
päästiin rakentamaan – aikataulussa ei enää pysytty. Toiseksi
viikoksi miehet siirtyivätkin asumaan koululle, jossa nukuttiin
sairaalasängyissä. ”Saimme aikataulua hyvin kiinni kun työs-
kentelimme kellon ympäri”, Ilkka kertoo.

Sillä aikaa kun miehet rakensivat konttiin mm. sisä- ja väli-
seinät, levyttivät katon ja asensivat imu- ja viemäriputket,
vaimot purkivat kontista avustustarvikkeita ja varastoivat niitä
yhdessä henkilökunnan kanssa.

Elämän ja auttamisen iloa
Vastaanotto saatiin kuin saatiinkin valmiiksi tasan kahdessa
viikossa, alun hankaluuksista huolimatta. ”Kaikkein parasta
oli saada projekti valmiiksi. On todella hienoa päästä tekemään
jotain toisten hyväksi.”

Myös paikallisten elämänilo teki vaikutuksen. Osa raken-
nusprojektiin osallistuneista nuorista miehistä ei enää käy
Katwen koulua, mutta asuvat koulun tiloissa, sillä heillä ei ole
muutakaan paikkaa minne mennä. Vastapalvelukseksi he osal-
listuvat erilaisiin aputöihin. ”Monilla joko toinen tai molem-
mat vanhemmista ovat kuolleet aidsiin, ja jotkut ovat itsekin
syntyneet hiv-positiivisena. Töitäkään ei ole. Mutta silti hymyä
ja iloa vaan riittää.”

25