Page 22 - MB_mag0215

NAUTINNON leen, koska näit siihen mahdollisuuden?
PERUSTEET Kyllä. Tapaan miten se tehdään, tai ennen kaik-
Glaserin ensimmäi- kea kuinka se viimeistellään.
nen sekoituksen eti-
ketti kuvaa historial- Sinähän et varsinaisesti tislaa viskiä.
lista kaiverrusta: hän Se on totta. Ostan valmiita tynnyrillisiä kouralli-
kutsui sitä nimellä selta tislaajia, nuoria ja kypsiä viskejä, perinteisiä
ja vähemmän perinteisiä. Sitten siirrän ne Skot-
Hedonism. lannin kiinteistössäni pieniin tai keskikokoisiin
puisiin tynnyreihin.

Mitä sillä saavutetaan? Rikkaampia aromeja
paahtamalla tynnyreitä?
Ei. Tynnyreideni juttu on siinä, että ne tuovat
enemmän esiin viskin vivahteisia ominaisuuksia
ja parantavat sen monimuotoisuutta. Vaikka suu-
rin osa viskeistä jätetään pitkäksi aikaa kypsy-
mään tynnyreihin, ne tuodaan markkinoille il-
man huolellista viimeistelyä. Näin on asia myös
joidenkin todellisten huipputislaamojen kanssa.
Jopa niiden tuotteissa on mahdollisuuksia jatkoja-
lostamiseen.

Osaatko “haistaa” puun, kuten viinintekijä, jo-
ka tietää vaistonvaraisesti mikä puu sopii par-
haiten merlotille, chardonnaylle tai caberne-
tille kehittämään sen makua?
Palaat taas viininvalmistukseen. Minä valmistan
viskiä, en viiniä. Enkä tiedä osaanko haistaa
puun. Tietysti tynnyreitä paahtamalla saadaan
valtavia eroja. Varon menemästä kovin vahvoihin
sävyihin, sillä viski on jo itsessään riittävän vah-
vaa. Makeus ei ole tavoite, mutta mausteisempi ja
suurempi monimuotoisuus on. Haluan viskin pal-
jastavan todellisen potentiaalinsa. Viininvalmis-
tuksessa tynnyreitä käytettiin parantamaan vii-
nin vahvuutta ja niiden varastoitavuuden vuoksi.
Nämä eivät ole huolenaiheita viskin kanssa. Niin-
pä tynnyrit palvelevat toisenlaista tarkoitusperää.
Niitä käytetään löytämään vivahteita. Viskistä tu-
lee viskiä vasta kun se on tynnyrissä, siellä se
saa omaperäisen värinsä ja luonteensa mukaisen
aromin. Tässä suhteessa pienet asiat voivat tehdä
suuria eroja. Useimmat tislaajat varastoivat vis-
kinsä cherry- tai portviinitynnyreihin.
John Glaser alkoi ajatella asioita uudella tavalla 15
vuotta sitten: hän siirsi valmiit viskit niiden van-
hoista tynnyreistä, ja siirsi ne uusiin parantaakseen
niiden makua. Se oli sovinnaisten tapojen vastais-
ta, ja soti vahvasti perinteitä vaalivien työtapoja
vastaan. Monikansalliset juomayhtiöt, jotka olivat
talouskriisin aikana kaapanneet useita viskin val-
mistajia, kokivat Glaserin tavan itselleen hyvin so-
pivaksi. Varsinkin, kun hänen lähestymistapansa
tuotantoon oli tuonut tuotteelle uutta arvoa ja nos-
tetta, joka perinteiseltä tuotteelta oli kadonnut. Gla-
ser ei varsinaisesti veljeillyt näiden yhtiöiden kans-
sa, mutta mies joka oli työskennellyt Johnny Walke-
rilla otti huomioon tämän uuden maailman hyväk-
syvät katseet.

22