Page 14 - MPKS_1953-2023

MAANPUOLUSTUS ON TUKEMISEN ARVOISTA

tuslista, jolla oli vain ilmeisimmät saksalaismyönteiset tai äärioikeistolaiset
järjestöt, julkistettiin 23. syyskuuta illalla. Listalla oli 420 rekisteröityä yh-
distystä, muun muassa Akateeminen Karjala-Seura, Isänmaallisen Kansan-
liikkeen Kannatusyhdistys ja SS-aseveljet.3

Lokakuun aikana valtioneuvosto teki lisäpäätöksiä järjestöjen lakkautta-
misista. Suojeluskuntajärjestö ei kuulunut vielä tuolloinkaan lakkautettavien
järjestöjen listalle, vaikka pelko suojeluskuntien lakkauttamisvaatimuksista
oli ollut läsnä siitä asti, kun tiedot välirauhanehdoista tulivat julki. Suoje-
luskuntajärjestön johto ennakoi tilannetta siten, että 30. syyskuuta Suoje-
luskuntajärjestön ja Suomen Punaisen Ristin välille solmittiin esisopimus,
jossa järjestön lakkauttamisen myötä kaikki Suojeluskuntain yliesikunnan
hallussa oleva omaisuus olisi siirtynyt Suomen Punaiselle Ristille.4

Lokakuun aikana Suojeluskuntajärjestöä yritettiin pelastaa lakkauttami-
selta, mutta 29. lokakuuta puolustusministeri Rudolf Walden tiedotti tasaval-
lan presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheimin tulleen siihen lopputulok-
seen, että Suojeluskuntajärjestö olisi paras lakkauttaa kokonaan ennen kuin
venäläiset sitä vaatisivat.5 Päätös ei ollut helppo, sillä henkisen maanpuolus-
tustahdon vahvistamisen lisäksi Suojeluskuntajärjestöllä oli ollut syksyyn
1944 asti erittäin konkreettinen rooli Suomen käytännön maanpuolustuk-
sessa, kuten muun muassa liikekannallepanon käytännön järjestelyissä6.

Suomen valtiojohto oli kuitenkin täydellisessä pakkoraossa, sillä loka-
kuun puolenvälin jälkeen niin ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin johtama
Neuvostoliiton ulkoasian kansankomissariaatti kuin Neuvostoliiton yleise-
sikuntakin olivat omissa lausunnoissaan esittänyt Suojeluskuntajärjestön
lakkauttamista. Suomalaisilla oli lokakuun loppuun mennessä tiedot näistä
uhkaa huokuvista näkemyksistä.7

Suomalaisten pelko muuttui todeksi 30. lokakuuta, kun valvontakomis-
sion puheenjohtaja, kenraalieversti Andrei Ždanov lähetti puolustusminis-
teri Waldenin kautta tiedon Suojeluskuntajärjestön lakkauttamisvaatimuk-
sesta presidentti Mannerheimille. Vaatimus oli yksiselitteinen: ”Suojelus-
kuntajärjestö kaikkine siihen kuuluvine maa- ja merimuodostelmineen, joka
muodostaa osan asevoimista, ja samanaikaisesti on Välirauhansopimuksen
21. artiklan alainen, on hajoitettava viimeistään 7:ntenä päivänä marraskuuta
1944”. Vaatimus oli uhkaava ja ennen kaikkea erittäin konkreettinen merkki
Suomen itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta.8

12