Page 59 - MB_3_15
P. 59
NÄKYMÄ
Yleisnäkymä Hallg-
rimskirkjalta. Vain
muutaman kilomet-
rin päässä
Reykjavikista alkaa
Islannin karu ja tu-
liperäinen maasto
(alla).
huumoria, seinästä repäistyjä ideoita ja halua tosielämässäkin ovat: lähes kaikki kaupunkilaiset
kuunnella asukkaiden huolia oli runsaasti. Gnarr
on edelleen kysytty ympäri maailmaa, ja häntä puhuvat hyvää englantia, ja pilvenpiirtäjät kohoa-
pyydetään lukemaan kirjojaan ja keskustelemaan
maansa poliittisista kokeiluista. vat kuten kaikkialla muuallakin. Siitä huolimatta
“Ihmiset pyytävät minulta jatkuvasti neuvo- täällä on enemmän paikallisia erityispiirteitä
ja”, huokaa lentäjätakkiin pukeutunut Gnarr.
“Asia on kuitenkin niin, että minulla ei ole heille kuin Manner-Euroopassa. “Myönnettäköön, että
annettavaa.” Hän kuljeskelee miettiväisenä läpi
kaupunkinsa muinaisen hautausmaan, joka on Reykjavik ei ole pelkästään kaunis”, sanoo Sjón
täynnä sammalta, saniaisia ja vääntyneitä puita.
“Kuinka kaunis tämä paikka onkaan”, Gnarr niin liikuttuneesti kuin tuollainen myönnytys
huomauttaa. Hiukan edempänä hän pysähtyy
poimimaan pienen muovipussin maasta. “Jopa vaatii.
huumekauppiaat viihtyvät täällä”, hän virnistää.
Gnarrin suosio oli niin suurta, että hän olisi tullut Hänen kiintymyksensä kotikaupunkinsa aalto-
helposti uudelleenvalituksi kaupunginjohtajaksi
tai jopa maan presidentiksi. Mutta hän on tehnyt peltirakennuksiin, yli pursuaviin puutarhoihin,
päätöksensä: “Siitä olisi tullut vain kamalan
tylsää. Ja halusin näyttää ihmisille, ettei valta graffitien peittämiin takapihoihin ja vanhanaikai-
automaattisesti korruptoi.”
siin kahviloihin, on käsin kosketeltavaa.
Kirjailija Sigurjón Sigurosson on toinen
esimerkki siitä kuinka sitoutuneita Reykjavikin Lähellä satamaa jossa kalastajien oli tapana tela-
luovat ihmiset ovat kotikaupunkiinsa. 52-vuotias
kuului myös “Parhaaseen Puolueeseen”. “Me koida täynnä silakkaa ja turskaa olevat aluksensa,
kärttyisät vanhat anarkistit otimme kaupungin
haltuumme ja saavutimme tavoitteemme aivan sijaitsee suunnittelija Steinunn Sigurardóttirin
samoin kuin silloinkin kun johdimme gallerioita
ja levy-yhtiöitä”, hän sanoo. Sjón, kuten hän myymälä. Hän muutti putiikkinsa ja studionsa lä-
itseään kutsuu, on yksi maan menestyneimpiä
kirjailijoita, joka on tehnyt lyriikoita Björkille ja helle vettä paetakseen jatkuvaa turistivirtaa, joka
työskennellyt Lars von Trierin kanssa. “Reykjavik
voi olla pieni kaupunki, mutta islantilaiset eivät marssii kaupungin pääostoskatua pitkin. Hänen
koskaan ole olleet eristäytyneitä. Me olemme
aina omaksuneet ulkopuolisia vaikutteita, ja neuleensa ovat nyt esillä valkoisessa huoneessa,
käyttäneet niitä omiin tarkoitusperiimme”.
Sjónin romaanit kertovat saaresta, joka haluaa joka oli ennen kalatehdas. “Kymmenen vuotta sit-
olla vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa
syrjäisestä sijainnistaan huolimatta. Ja niin asiat Reykjavikissa ei ten olisin voinut muuttaa New Yorkiin tai Italiaan,
ehkä ole Pradan
liikettä, mutta mutta en halunnut tulla nielaistuksi muotimaa-
siellä on hieno
ilmaan”, hän sanoo. Reykjavik tarjoaa suunnitte-
yhteisö
taidemaalareita, lijalle, joka on työskennellyt La Perlalle ja Calvin
kuvanveistäjiä ja
Kleinille, himoittua rauhaa. Hänen neuleensa
muusikoita.
kuvastavat syvää kiintymystä käsityöläisyyden
STEINUNN SIGURðARDÓTTIR
perinteeseen, samalla kun hänen suurimmaksi
osaksi mustat ja harmaat puseronsa, pukunsa ja
villapaitansa sekä hattunsa ja takkinsa omaavat
ajatonta kauneutta kuin näkymä Atlantille.
“Reykjavikissa ei ehkä ole Pradan liikettä, mutta
siellä on hieno yhteisö taidemaalareita, kuvanveis-
täjiä ja muusikoita”, Steinunn sanoo. Hän toivoo
voivansa antaa hiukan takaisin kylmälle kotimaal-
leen sitä, mitä hän aina täältä löytää: lämpöä ja
inspiraatiota. Ei siis tarvitse kantaa huolta Reykja-
vikista. Ainakaan niin kauan kun kaupungissa
on Stenunnin, Sjón, Jónin ja Vikingurin kaltaisia >
ihmisiä, joihin voi luottaa.
59
