Page 23 - PA0117_issuu

voltin 23

Heinäkuun 20. päivänä Jari
oli treenaamassa helsin-
kiläisellä voimistelusalilla
ystävänsä Kaitsun kanssa.
Ohjelmassa oli volttitreenit. Miehet te-
kivät tuplavoltteja taaksepäin. Harjoit-
teita, joita oli toistettu monen monta
kertaa.

Tällä kertaa kaikki ei mennyt nap-
piin. Yksi voltti jäi Jarin viimeiseksi.
Muistoksi jäi rusahdus niskassa ja Jarin
musertavat sanat: Tää oli tässä. Niskat
on poikki, mikään ei liiku.

Jarin vertauskuvan mukaan hän
makasi volttimatolla kuin pelästynyt
lammas: selällään, raajat neljään suun-
taan sojottaen. Naksahdus niskassa,
kramppaus raajoissa ja kehon tunnot-
tomuus selvensivät ammattilaiselle,
mitä oli tapahtunut.

Ammattilainen on aina ammat-
tilainen. Jari antoi ystävälleen ohjeet:
Soita ambulanssi ja sitten Sannalle.
Jos tajuntani menee, huolehdi hapen-
saannistani. Taju ei mennyt, mutta
henki salpautui.

Tarkkaa aikaa ensihoidon saapumi-
sesta ei ole tiedossa, mutta odottavan
aika on aina pitkä. Jopa Sanna ehti pai-
kalle ennen ambulanssia.

Jari jatkoi ohjeiden antoa: Tänne
tarvitaan hööki paikalle.

Palomiesten miehittämän ensivas-
teyksikön lisäksi paikalle hälytettiin lää-
käri. Volttimatolle ei ollut kellään asiaa
ennen Jarin lupaa. Jari halusi varmis-
taa, että kukin tietää alustan pehmey-
den, niskan kipeyden ja sen, ettei päätä
saanut liikuttaa.

Aika pysähtyi ja jäi aloilleen. Arki
kutistui. Jarin kesän jälkeiset ulkoilut
ovat laskettavissa yhden käden sor-
milla. Paikoillaan ollessa ehtii ajatella.
Miettiä mennyttä ja tulevaa.

Palomieheksi Jari valmistui Pelas-
tusopistosta vuonna 2004. Sen jäl-
keen hän toimi palomiehenä Keski-
Uudenmaan pelastuslaitoksella, lähes
jokaisessa toimipisteessä. Paloesi-
mieheksi hän pätevöityi neljä vuotta

myöhemmin. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN