Page 14 - Rakenteellinen_energiatehokkuus_korjausrakentamisessa

2. Rakennusvaipan energiatehokas korjaaminen

2.1 Lähtökohta

Suomen rakentamismääräyskokoelma sai ensimmäiset vain korjausrakentamista koskevat määräykset vuonna 2013. Ase-
tuksella säädettiin minimivaatimuksista energiatehokkuuden parantamiselle luvanvaraisen korjaus- ja muutostyön yhtey-
dessä.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on lisäksi julkisen sektorin esimerkki huomioon ottaen
kehitettävä toimintatapoja ja toteutettava toimenpiteitä, kuten asetettava tavoitteita edistääkseen kunnostettavien raken-
nusten muuntamista lähes nollaenergiarakennuksiksi.
Koska olemassa oleva rakennuskanta on rakennettu eri vuosikymmenillä, niin se on ominaisuuksiltaan hyvin erilaista, ja
tästä syystä osassa rakennuskantaa on mahdollista tehdä merkittävästi minimivaatimustasoa parempia ratkaisuja myös
energiankulutuksen hillitsemiseksi. Korjausrakentaminen on yhä monimutkaisempaa ja vaativampaa, ja siitä syystä sen
keskiössä on suunnittelijoiden ja rakennuttajien osaaminen.
Laadukkaat ratkaisut vähentävät energiankulutusta ja lisäävät asumismukavuutta, mutta se edellyttää, että kiinteistöä
osataan tarkastella kokonaisuutena. Rakennuttajien on osattava edellyttää suunnittelijalta, urakoitsijalta ja valvojalta kor-
jausrakentamisen hyvää osaamista. Energiatehokkuutta parannetaan vain silloin, kun joka tapauksessa korjataan tai uusi-
taan jokin rakennusosa tai tekninen järjestelmä. Energiatehokkuuden parantamisen kustannuksiksi (marginaalikustannus)
lasketaan vain se lisäys, joka aiheutuu energiatehokkuuden parantamisesta. Korjausten yleisyys vastaa Suomessa vallitse-
vaa korjauskäytäntöä eli korjauksiin ryhdytään vasta, kun siihen on pakottava tarve.
Korjaustöiden suunnittelun yhteydessä tehdyt valinnat vaikuttavat useita vuosikymmeniä esimerkiksi rakennuksen ener-
giankulutukseen sekä ylläpidon muihin kustannuksiin. Energiatehokkuutta parantavat toimet lisäävät rakennuksen käyt-
töikää, parantavat käyttömukavuutta ja niillä voi olla vaikutusta myös rakennuksen arvon pysyvyyteen. Tarkoituksenmu-
kaisesti korjattu rakennus kuluttaa vähemmän energiaa, mikä pienentää asumis- ja käyttökustannuksia.
Suunnittelua kannustetaan siihen suuntaan, että ensin tulisivat käyttöön pitkävaikutteiset passiiviset lämmitys- ja jääh-
dytysenergian säästöön liittyvät toimenpiteet. Korjaushankkeen suunnittelussa suunnittelun etenemisjärjestyksen tulisi
mahdollisuuksien mukaan edetä lämpöhäviöiden ja jäähdytystarpeen pienentämisestä sähkönkäytön tehostamiseen, il-
maisenergioiden hyödyntämiseen, kulutuksen ohjaukseen ja näyttöön ja lopuksi energiamuodon valintaan.
Jäähdytystarpeen pienentäminen on tärkeää myös Suomessa. Passiiviset ratkaisut, kuten esimerkiksi aurinkosuojaus, vä-
hentävät jäähdytyksen tarvetta. Kotimainen valmistus tarjoaa ratkaisuja ja tekniikkaa, joka toimii myös Suomen olosuh-
teissa. On perusteltua kannustaa myös tämän teknologian käyttöönottoon, jotta se yleistyisi. Passiivisten keinojen hyvä
puoli on niiden käyttökustannusten mataluus. Passiivisten keinojen käyttöön ei aina tarvita lainkaan energiaa.
Minimitasoa parempaan tasoon tehtävät korjaukset nostavat korjausten investointikustannuksia korjaushankkeen laajuu-
desta ja luonteesta riippuen. Korjausrakentamisen suunnittelu ja toteutus lisäävät korjausrakentamisen arvoa sekä lisäävät
energiatehokkuuteen vaikuttavien rakennustuotteiden ja järjestelmien kysyntää. Korjausrakentamisella on myös työllistä-
vää vaikutusta.

12