Page 27 - MPKS_1953-2023

SÄÄTIÖ ALOITTAA VUONNA 1953

everstiksi ylennettynä puolustusministeriön kansliapäälliköksi. Nimityksestä
syntyi pienimuotoinen kohu, sillä Upseeriliitto piti nimitystä poliittisena ja
esitti kantansa niin puolustusvoimain komentaja, kenraali Heiskaselle kuin
puolustusministeri Skogille. Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi seisoi kui-
tenkin järkähtämättä nimityksen takana, joten nimitys toteutui.35

Säätiön kannalta Lehmuksen nimitys aiheutti pienellä viiveellä sen, että
hänestä tuli vuoden 1957 alusta lähtien säätiön varsinainen jäsen ja hallituk-
sen varapuheenjohtaja. Marraskuun lopussa 1956 pidetyssä hallituksen ko-
kouksessa eversti Eino Reivinen oli valittu toimimaan varapuheenjohtajana
myös seuraavana vuonna. Kokouksen jälkeen Reivinen jätettiin syrjään syis-
tä, joita lähteet eivät kerro. Puolustusministeri Emil Skog nimittäin ilmoitti
20. joulukuuta säätiön asiamiehelle, että valtioneuvosto oli juuri päättänyt
säätiön hallituksen kokoonpanosta vuosille 1957–1960. Listalta ei löytynyt
enää eversti Reivistä, mutta sen sijaan kansliapäällikkö, eversti Lehmus oli
nostettu hallituksen varsinaiseksi jäseneksi.36

Lehmuksen aika säätiössä jäi kuitenkin sangen lyhyeksi. Marraskuun
lopussa 1957 hänet nimitettiin puolustusministeriksi Rainer von Fieandtin
johtamaan virkamieshallitukseen, joka toimi seuraavan vuoden huhtikuuhun
asti. Kyseiset kuukaudet Lehmus toimi säätiön puheenjohtajana. von Fieandtin
virkamieshallituksen luovutettua tehtävät seuraajalleen Lehmus palasi het-
keksi ministeriön kansliapäälliköksi joutuen vielä saman vuoden kesällä
eroamaan tehtävästään hallussaan olleiden epäselvien rahavarojen vuoksi.

Lehmuksen ministerikauden jälkeen hallitus vaihtui vuoden 1958 aikana
kahteen otteeseen, jolloin säätiön puheenjohtajina toimivat lyhyen aikaa niin
Lars Björkenheim kuin T.A. Viherheimo. Vuoden 1959 alusta puolustus-
ministerinä ja säätiön puheenjohtajana toimi maalaisliiton kansanedustaja
Leo Häppölä. Pääministeri V.J. Sukselaisen hallitus oli vallassa vuoteen 1961
asti, joten Häppölä toi säätiön puheenjohtajuuteen hieman jatkuvuutta ensi
kertaa sitten Emil Skogin ministerikausien.

Apurahat toiminnan ytimessä

Säätiön varainhoidosta ensimmäinen hallitus linjasi, että pankkitilillä olevat
varat olisi sijoitettava paremman tuoton takaamiseksi. Säätiön omistuksessa
oli jo entuudestaan merkittävä määrä Pohjoismaiden yhdyspankin osakkeita,

25