Page 32 - MPKS_1953-2023

MAANPUOLUSTUS ON TUKEMISEN ARVOISTA

tämiseen ja loppuosa telttojen, kamiinoiden, makuupussien ja muiden tal-
violosuhteissa tarvittavien välineiden kokeiluun ja kehittämiseen. Rajavar-
tiostojen päällikkö, kenraaliluutnantti Albert Puroma vetosi hakemuksessa
siihen, että budjettirahoilla tällainen kehitystyö ei olisi mahdollista. Vetosipa
Puroma myös käytyjen sotien kokemuksiin: ”Kun tämän alan kehittäminen
kunniakkaitten sotiemme perinteiden, suomalaisen sissin, kannalta on arvokas
ja tärkeä tehtävä, olisi varojen saanti tähänkin talvisotataidon kehittämiseen
välttämätöntä.” Toisin kuin Puolustusvoimien anomukset, tämä anomus
hylättiin kokonaisuudessaan. 53

Suomen Sotatieteelliselle Seuralle Maanpuolustuksen kannatussäätiö toi
uuden taloudellisen tukijalan heti vuoden 1954 ensimmäisestä apurahajaos-
ta alkaen. Seuralle myönnettiin 100 000 markan apuraha, jonka avulla seura
pystyi antamaan stipendejä Tiede ja Ase -vuosijournaaliin kirjoittaneille up-
seereille. Palkittujen artikkelin teemat vaihtelivat operatiivisen ja taktillisen
ilmaisun teoreettisesta pohdinnasta Panssarijoukkojen organisoinnin ja
käyttötapojen tulevan kehityksen suuntaviivoihin. Yhteistä oli se, että ar-
tikkeleissa käsiteltiin tuon ajan sodankäynnille keskeisiä teemoja. Tiede ja
Ase -vuosikirja oli vielä 1950-luvulla johtava suomenkielinen sodankäynnin
ja sotataidon artikkeleiden julkaisufoorumi.54

Suomen Sotatieteellisen Seuran toiminta oli sotavuosien aiheuttaman
katkon jälkeen kasvussa. Säätiön avustus toi merkittävän lisäyksen opetus- ja
puolustusministeriöiltä saatuihin 170 000 markan ja 300 000 markan vuosi-
avustuksiin. Seura haistoi ilmiselvästi mahdollisuuden laajemman tuen saa-
miseen, sillä raportti ensimmäisen apurahan käytöstä päättyi kohteliaaseen
pyyntöön: ”Rohkenemme kohteliaasti odottaa saavamme tiedon säätiönne
seuraavasta apurahojen jaosta voidaksemme esittää perustellun anomuksen
sotatieteellisen tutkimustyömme tuen tarpeesta”. 55

Suomen Sotatieteellinen Seura haki ja sai säätiöltä seuraavina vuosina
tukea toimintaansa säännöllisesti. Tukisumma kasvoi nopeasti, sillä vuonna
1956 seura sai jo 450 000 markan apurahan, josta kolmasosa oli jyvitetty Tie-
de ja Ase -journaalin kustannuksiin ja loput sotatieteellisten tutkimustöiden
toteuttamiseen ja palkitsemiseen.56

Vuonna 1958 Sotatieteellisen Seuran puheenjohtaja, kenraaliluutnantti
Uolevi Poppius totesikin kiitoskirjeessä, että säätiön myötämielinen suhtau-
tuminen sotatieteelliseen tutkimustyöhön oli lisännyt huomattavasti seuran

30