Page 56 - MPKS_1953-2023
P. 56

MAANPUOLUSTUS ON TUKEMISEN ARVOISTA

   Aktiivisesti käynnistynyt rahaston toiminta sai merkittävän takaiskun
maaliskuussa 1967. Opetusministeriöstä ilmoitettiin, että rahanjakoperus-
teet oli uusittu eikä Maanpuolustuksen kannatussäätiön hallinnassa olevalle
Puolustusvoimien urheilurahaston kaltaiselle toimijalle voitaisi enää myön-
tää avustuksia veikkausvoittorahoista.133

   Pääesikunnan liikuntakasvatustoimiston tuolloinen päällikkö, maju-
ri Kalevi Römpötti on myöhemmin todennut opetusministeriössä urhei-
luasioiden esittelystä vastanneen Ilmari Järvisen soittaneen hänelle, ettei
Maanpuolustuksen kannatussäätiön hallinnoimalle urheilurahastolle voitu
enää myöntää avustuksia. Järvinen oli todennut, että ”Perustakaa nyt se So-
tilasurheiluliitto!”134

   Opetusministeriön ilmoitus pakotti säätiön hallituksen reagoimaan ti-
lanteeseen ja toteamaan, että rahaston toiminta säätiön yhteydessä ei vas-
tannut tarkoitustaan. Vielä saman vuoden aikana 1967 Puolustusvoimien
urheilurahaston varat luovutettiin Puolustusvoimien urheiluliitolle.135 Käy-
tännössä säätiö luovutti 1. tammikuuta 1968 kaikki aiemmin kootut varat,
noin 19 600 markkaa sekä vuoden 1967 aikana lahjoituksina tulleet 20 000
markkaa Puolustusvoimien urheilurahaston käyttöön136.

   Saman vuoden aikana puolustusvoimain komentaja, kenraaliluutnant-
ti Yrjö Keinonen asetti toimikunnan selvittämään sotilasurheiluliiton pe-
rustamista. Toimikunnan työn seurauksena Suomen Sotilasurheiluliitto ry
perustettiin 16. helmikuuta 1968. Uusi keskusjärjestö otti hoitaakseen niin
varuskuntiin perustettujen urheiluseurojen koordinoinnin kuin kansainvä-
lisen Sotilasurheiluliiton toimintaan osallistumisen.137

          Peitsen tarina loppuu – Suomalainen
                          perustetaan

Peitsi ei tehnyt vuosittain merkittävän suurta tappiota, mutta kuten Kari Selén
Urlus-säätiön historiaa käsittelevässä tutkimuksessa perustellusti toteaa: ”Liian
suuri osa sen [Peitsen] tuloista tuli Urlus-säätiöltä ja muilta omistajilta.” Peitsen
viimeinen, järjestyksessään sadas numero ilmestyi joulukuussa 1965.138

   Viimeisessä numerossa päätoimittaja Aarne Pönkänen valoi lukijoihin
uskoa tulevaan. Lehti uudistuisi ja ilmestyisi jatkossa neljännesvuosittain.
Painosmäärä kasvaisi 1,4 miljoonan kappaleeseen. Lehden tavoitteena olisi

  54
   51   52   53   54   55   56   57   58   59   60   61