Page 83 - MPKS_1953-2023

SÄÄTIÖ HAKEE TUNNET TUUT TA 1990-LUVULLA

Keväällä 1990 hallituksessa keskusteltiin jälleen puolustushallintoa lä-
hellä toimineiden säätiöiden yhteistoiminnan tarpeesta. Yhteistyö rakentui
hyvin hitaasti, sillä vuonna 1984 suunniteltu säätiöiden yhteistapaaminen
ei ollut tuottanut toivottua hedelmää. Tarve säätiöiden toiminnan koordi-
noinnille ei ollut kuitenkaan kadonnut mihinkään, joten säätiöiden asia-
miehet haluttiin koolle.223

Säätiö oli 1990-luvun alkuun asti tukenut vuosittain valtionhallinnon
organisaatioita, kuten ennen kaikkea Pääesikunnan eri osastoja ja toimis-
toja. Vuonna 1991 säätiön hallituksessa todettiin ensi kertaa ääneen se,
että valtionhallintoon kohdistuvasta avustustoiminnasta pitäisi päästä vä-
hitellen kokonaan irti.224

Niin ikään todettiin jälleen kerran se, että apurahojen hakijamääriä
pitäisi saada kasvatettua. Monipuolisemmasta hakemusten joukosta hal-
litus voisi sitten valita ne tukikohteet, jotka vastaisivat parhaiten säätiön
tarkoitusperiä. Ensiksi keskustelussa nousi esiin tutkimustoiminnan tuen
lisääminen ja toiseksi upseerien ulkomaisissa yliopistoissa tehtävien tut-
kimusten tukeminen.225

Säätiön toiminnan uudistaminen peilautuu hyvin tarkasteltaessa vuon-
na 1991 myönnettyjä apurahoja. Yhä edelleen noin neljäsosa eli 100 000
markkaa avustuksista ohjautui Pääesikunnan koulutusosaston kautta
erilaisiin kurssistipendeihin. Toisaalta 70-vuotista taivaltaan juhlineel-
le Sotilaskotiliitolle myönnettiin 50 000 markkaa naisten maanpuolus-
tukseen liittyvän valistustyön tukemiseen. Kotitalousopettajien liitto sai
puolestaan 50 000 markkaa Kotitalous-lehden kriisinumeron rahoittami-
seen. Kriisivalmius-teema oli esillä jatkossakin, sillä paria vuotta myö-
hemmin tukea myönnettiin kotitalouksien kriisivalmiutta käsittelevään
elintarviketieteiden väitöskirjatyöhön. Vuonna 1995 Kotitalous-lehdelle
myönnettiin uudelleen tukea, nyt turvallisuus-teemanumeron rahoitta-
miseksi.226

Edellä mainittujen kriisivalmiuden ja maanpuolustukseen liittyvän
valistustyön kehittämistä edistäneiden apurahojen myöntäminen oli loo-
gista, sillä vuonna 1991 ajan kansainvälinen tilanne huokui epävakautta.
Neuvostoliiton hajoamisen negatiivisia vaikutuksia naapurimaihin, kuten
Suomeen voitiin vain arvailla. Säätiön myöntämä tuki yhteiskunnan va-
rautumista kehittäviin hankkeisiin oli erittäin perusteltua.

81