Page 24 - Albatrossi-Albatrossen-3_2021

Historian laineilla -kirjoitussarja

Ari Huuselalle
Kap Horn oli täyttymys

Maailman ympäri yksin, ilman pysähdyksiä ja ulkopuolista apua purjehtineen
Finnairin lentokapteeni Ari Huuselan ehkä väkevin elämys oli
Kap Hornin ohittaminen. Teksti Rauli Virtanen Kuvat Ari Huusela

– KAP HORN on siintänyt horisontissa KOVANA LUKUMIEHENÄ tunnettu Huu- erottuisi horisontista. Sään vuoksi
mielessäni jo 1980-luvun puolivälistä sela kertoo vuosien varrella tutustu- joutuisin ehkä kiertämään Kap Hornin
lähtien, jolloin haaveilin aluksi yksin­ neensa moneen purjelaivakirjaan ja niin kaukaa, ettei niemeä näkyisi,
purjehtimisesta Atlantin ylitse ja seu-­ merimiesten muistelmiin, joissa Kap Huusela muistaa aprikoineensa. Hänen
rasin ensimmäistä ”Vendée Globe” Hornilla oli oma kunniapaikkansa. oli pakko ottaa huomioon myös se,
-maailmanympäripurjehdusta. Vuonna Huusela myöntää etukäteen jännit- että hän saattaisi saapua paikalle yöllä,
1996 olinkin ensi kerran laiturilla kat- täneensä tilaisuutta nähdä tai olla jolloin kilpapurjehtija ei voi jäädä pai-
somassa kuinka kaverit valmistautuivat näkemättä Kap Horn. kalleen odottelemaan auringonnousua.
Imoca-luokan Vendée Globe-kisaan”,
Huusela kertoo kantakahvilassaan – Tiesin jo ennen lähtöä, ettei Kap – Vielä muutama päivä ennen Kap
Helsingin Runeberginkadulla. Horniin niin vain päästä, olihan edel- Hornia minulla oli Etelämerellä kova
listen kisojen keskeyttämisprosentti 47. keli, jonka kanssa olin niin helisemäs-
– Olin nähnyt ensimmäisen kisan sä, ettei siinä voinut säätää Kap Hornin
osanottajien ottamia kuvia Kap – Ja vaikka pääsisinkin Kap Hor- sivuuttamisen ajoitusta vaan ainoas-
Hornista, ja mietin silloin kuinka nin vesille, niin en pettymyksekseni taan toivoa selviytymistä myrskyn lävit-
hieno tunnelataus tuon legendaarisen välttämättä edes näkisi niemenkärkeä. se kunnialla Atlantin puolelle.
niemenkärjen ohittamiseen mahtaa Sääolosuhteet ovat siellä yleensä rajut;
sisältyä. kova tuuli ja kunnioitettava aallokko, Huusela kertoo, kuinka meri rau-
matalapaineet sateineen ja puuskineen, hoittui vasta parinkymmenen mailin
ja niin huono näkyvyys, ettei Kap Horn päässä Etelä-Amerikan kärjestä.

– Taivaalla oli
kyllä tummia ukkos-
pilviä ja sadekuurot
olivat kovia, mutta
uskaltauduin kuiten-
kin purjehtimaan lä-
hemmäs Kap Hornia
ja pikkuhiljaa sääkin
parani. Lumihuip-
puisten korkeitten
vuorten silhuetti ja
koko rannikko kai-
kessa komeudessaan
olivat pian näköpii-
rissäni.

– Kelin salliessa
hivuttauduin pik-
kuhiljaa lähemmäs
rantaa, ja lopulta Kap
Horn tuli sieltä nä-
kyviin. Olin kerinnyt

24 Albatrossi | Albatrossen