Page 25 - Albatrossi-Albatrossen-3_2021
P. 25
paikalle juuri ennen auringonlaskua joka on paljon intiimimpi. Ihminen on kuinka Etelämeren keskellä näin ha-
ja pimeätä, Huusela kertoo ja myöntää silloin lähempänä, melkein kuin kasvo- vaintojeni mukaan ranskalaisen kalas-
seilanneensa poikkeuksellisen kovaa tusten, Huusela kuvailee. tusaluksen, johon yritin ottaa yhteyttä,
vauhtia ehtiäkseen näköalapaikalle mutta turhaan. Olivat varmaan kaikki
valoisaan aikaan, ennen tammikuun – Majakanvartija puhui hyvin nukkumassa. Tuntuihan se tylyltä, kun
25. päivän päättymistä. huonosti englantia, kun vaihdoimme kerrankin näkee laivan, mutta sieltä ei
muutaman sanan. En tiedä, ymmärsikö vastata.
– Minulla oli satumainen onni, että hän, kun lupasin tulla jonain päivänä
pääsin ihailemaan tuota ilta-auringon moikkaamaan häntä turistina, sitten – Laivojen näkemisestä tuli hyvä olo,
myötävalon valaisemaa niemenkärkeä kun rajat aukeavat ja lentäminen nor- kun tiesi, että on merellä muitakin.
optimiolosuhteissa. Se oli upea näky malisoituu. Pitäähän tuo paikka nähdä. Joskus taas kävi kateeksi ja ajattelin,
joka toi mieleen ne tuhannet merimie- että miltäköhän tuntuisi olla isossa lai-
het, jotka ovat sen paikan kiertäneet KAP HORN oli Huuselalle muutakin vassa, kuivassa, lämpimässä, suojassa
kovissa olosuhteissa ja raakaa työtä kuin maiseman ihailua. ja turvassa, vaikka ei se työ suurissa-
tehden. Tuo alue on myös haaksirik- kaan aluksissa aina ole mukavaa.
koutuneiden laivojen hautausmaa, ties – Olihan siinä valtava tunnelataus
kuinka paljon merenkävijöitä on siellä senkin takia, että olin selvinnyt Kap MAALISKUUSSA ONNELLISENA Ranskas-
kuollut, suomalaisiakin. Hornin paremmalle puolelle, kun se sa olevaan maaliin purjehtinut Huu-
Etelämeri on sellainen merten erä- sela kertoo, kuinka hän asiaan kuulu-
HUUSELA OLI TIETOINEN siitä, että maa kaikkine vastoinkäymisineen ja vien sponsori- ja mediatapahtumien
edellä menevät kilpailijat olivat saaneet olosuhteineen. Atlantin puolelle pääsy jälkeen vetäytyi pariksi kuukaudeksi
vaihtelevalla menestyksellä VHF-puhe- oli kuin myllynkivi olisi pudonnut kau- Lappiin hiihtelemään ja valmistele-
linyhteyden Kap Hornin chileläiseen lasta. Elämä alkoi helpottaa, ja apuakin maan toimittaja Reijo Ruokasen kanssa
majakanvartijaan. olisi ollut lähempänä, jos sellaista olisi Otavan kustantamaa elämäkertamaista
tarvinnut. teosta, joka varmasti on tämän syksyn
Chilessä majakanvartijan, ”fareron” luetuimpia kirjoja.
virkaa ei vielä ole kaikkialla vaihdettu ”Laivojen näkemisestä
automaattiseen, miehittämättömään tuli hyvä olo, kun – Vaikka olin ollut neljä kuukautta
järjestelmään. Chilen laivaston tietojen yksin merellä, niin viihdyin parhaiten
mukaan Kap Hornin majakanvartija- tiesi, että on merellä yksin tunturissa missä ei ollut mitään
na toimi ainakin vielä viime vuonna muitakin.” ihmisen rakentamaa. En yhtään kai-
kersantti Adan Otaiza, joka asui ja vannut ympärilleni hiihto- ja hissikes-
työskenteli majakalla yhdessä vaimonsa – Kun koko kilpailu tavallaan kusmaailman ihmisvilinää, sosiaalise-
ja heidän 12- ja 10-vuotiaiden tyttä- kulminoitui Kap Horniin, niin siinä na ihmisenä tunnettu Huusela nauraa.
riensä kanssa. putosivat myös paineet ja stressi oman
suorituksen suhteen. Olin näyttänyt, Vendée Globen kisalääkärit olivat
Majakanvartija saattoi olla juuri että pääsen sinne, pystyn, selviän ja kertoneet hänelle, että purjehduksen
illallisella, kun hän ei heti vastannut onnistun, Huusela kertoo ja myöntää jälkeen saattaa toipumiseen mennä
mereltä tulevaan VHF-puheluun. loppumatkan Atlantilla olleen odotet- hyvinkin puoli vuotta.
tua hankalampaa juuri tuon motivaati-
– Lopulta se kaveri sieltä vastasi on muutoksen takia. – Parin kuukauden ajan heräi-
minulle, ja se vasta tuntuikin hienol- lin keskellä yötä, vaikka olin kuinka
ta. En ollut siihen mennessä puhunut – Siinä odottelin, että nyt vaan turvassa, eikä ollut mitään hätää, eikä
kenenkään ihmisen kanssa suoraan marssitaan Atlanttia ylös, tietäen ettei tarvinnut tarkistaa mitään. Vasta neljä
radiopuhelimen välityksellä kolmeen sekään helppoa tule olemaan, mutta kuukautta maaliintulon jälkeen oloni
kuukauteen, jolloin minulla oli viimei- tuntuihan se paluumatka Atlantilla tosi alkoi olla normaali.
nen kontakti erääseen laivaan, Huusela pitkältä ja henkisesti eri tavalla vaikeal-
kertoo. ta, kun siinä vaiheessa ei ollut hirveästi Keripukkia Huusela ei kuitenkaan
mitään uutta. Olinhan ylittänyt Atlan- tuonut Kap Hornin tuliaisina.
– Radiopuhelimeni kantama on tin jo viisi kertaa aikaisemmin.
maksimissaan 50 km, ja tuntui ihmeel- – Eväät olivat niin hyviä ja matkassa
liseltä kun siellä toisessa päässä, ehkä – Rahtialuksia Huusela näki harvak- oli paljon vitamiineja ja lisäravinteita.
viiden kilometrin päässä oli ihminen, seen, varsinkin Etelämerellä. Elimistölle se reissu ei tainnut olla niin
varsinkin kun en ollut pitkään aikaan hirveän terveellinen, mutta nyt se on
nähnyt ihmisiä. – Siellä saattoi mennä kaksi kuu- tehty ja hengissä ollaan, sanoo Huusela
kautta näkemättä laivaa. Muistan sonnustautuessaan illan Tokion lennol-
– Toki minulla oli matkassa satel- le. Purjehdusta hän lupaa tulevaisuu-
liittipuhelinyhteys, joka pelitti hyvin, dessa harrastaa vain retkeilymielessä
ja puhuin ihmisten kanssa reissusta, Itämeren lempeillä vesillä, maailman
mutta se on eri asia kuin VHF-puhelu, hienoimmassa saaristossa.
Albatrossi | Albatrossen 25
