Page 4 - Espoon-Kuvis-Pensselihirmut-2021

Luovuus asuu jokaisessa

”Elämä on aika kummallista. Tässä sitä on ikänsä Mikään ei ruoki
uskonut, että hopeatarjotinta voi käyttää vain yhdellä ihmisen sisäsyntyistä
tavalla, ja sitten se onkin paljon parempi johonkin luovuuskykyä
aivan muuhun.” paremmin kuin
taideharrastus.
– Muumimamma, Tove Jansson: Taikatalvi (1957)

n Miten voimme rohkaista lapsia ja nuoria
olemaan luovia?
Jokainen meistä muistaa lapsuuden leik-
keihin uponneet pitkät päivät, jolloin aika menetti
merkityksensä, eikä olisi millään malttanut lopettaa.
Keksittiin tarinoita, pelattiin ja keskusteltiin
mielikuvitusystävien kanssa. Piirrettiin, maalattiin,
ommeltiin ja nikkaroitiin. Rakennettiin majoja,
rymyttiin metsissä, kiipeiltiin puissa ja aistittiin
sadetta. Kaikki oli huoletonta ja helppoa. Ratkoimme
eteen tulevia vaikeitakin pulmia kekseliäästi vailla
pelkoa epäonnistumisesta.

Lapsena meillä on luontaisesti taitoja, joita tarvitaan
epävakauden ja monimutkaisuuden värittämässä
maailmassa. Aikuistuessamme saatamme kadottaa
nämä kyvyt, kun kangistumme liikaa omaksu-
miimme kaavoihin. Siksi on tärkeää, että lasten
ja nuorten luovaa ajattelua tuetaan.

Kuvataide- ja muotoiluopetus pitkine opintopolkui-
neen tulee olemaan valtava voimavara epävarmassa
tulevaisuudessa. Sen avulla opimme ratkomaan
ongelmia aivan luontevasti. Jokainen uusi taideteos
alkaa nimittäin tyhjästä, ja luovaan prosessiin on
sukellettava rohkeasti ilmaan mitään tietoa siitä,
millainen lopputuloksesta tulee.

Taidekasvatus valaa meihin myös inhimillistä ”tunne­
voimaa”, sillä taide käynnistää meissä tunteiden
kautta aktivoituvia, tiedostamattomia muutos-
prosesseja. Siten saamme yhteyden ihmisyyteen
– olemisen tapaan, jonka kautta voimme samastua
toisiimme. Pelkkään faktatietoon pohjautuva
suunnittelutyö jää usein kylmäksi ja vaillinaiseksi,
ja siksi tarvitsemme päätöksenteossa myös taiteen ja
muotoilun tuomaa inhimillistä näkökulmaa. Näin
voimme yhdessä rakentaa tulevaisuuden maailmasta
paikan, joka ymmärtää ihmisen tarpeita.

Mikään ei ruoki ihmisen sisäsyntyistä luovuus-
kykyä paremmin kuin taideharrastus. Siksi kuva-
taidekoulun aikuisina velvollisuutemme on vaalia
ja rohkaista lasten ja nuorten uteliaisuutta sekä
taiteellista tekemistä. Kaikki lähtee erilaisuuden
ja moninaisuuden hyväksymisestä: kun lapsi tai
nuori tietää olevansa rakastettu ja arvostettu omana
ainutlaatuisena itsenään, hän uskaltaa toteuttaa
itseään vailla epäonnistumisen pelkoa.

Taiteelle pitää myös antaa aikaa ja tilaa. Tarvitsemme
rauhallisia hetkiä, jolloin voimme todella tuntea
taiteen läsnäolon kaikilla aisteillamme kuvataide­
luokassa tai taidemuseossa. Käsien painaminen
pehmeään saveen, öljyvärimaalien tuoksu ja tekstiilin
kosketus käsissämme – nämä tuntemukset saavat
meidät aikuisenakin uppoamaan hetkeen, jona aika
tuntuu katoavan.

Maritta Poijärvi
rehtori

4