Page 142 - MPKS_1953-2023

MAANPUOLUSTUS ON TUKEMISEN ARVOISTA

toiminut Suomen puolustusministeri. Varapuheenjohtajana on vuodesta
2002 asti toiminut puolustusministeriön kansliapäällikkö. Aiemmin teh-
tävää hoiti ajoittain Pääesikunnan mandaatilla säätiön hallitukseen valittu
kenraali. Puheenjohtajisto on näin koko säätiön historian ajan muodos-
tanut kiinteän yhteyden puolustushallinnon keskeisimpiin toimijoihin,
puolustusministeriöön ja Pääesikuntaan.

Säätiön hallitus on koko historiansa ajan koostunut sekä upseeri- että
siviilihenkilöistä. Alkuvuosikymmeninä varsinkin siviilijäsenten hallitus-
paikat olivat ”elinikäisiä”, kunnes vuodesta 1985 alkaen valtioneuvosto ni-
mitti säätiön hallituksen nelivuotiskaudeksi kerrallaan.

Maanpuolustuksen kannatussäätiö on historiansa aikana pyrkinyt mo-
neen otteeseen tiivistämään yhteistyötään muiden maanpuolustusta lähellä
olevien säätiöiden kanssa. 1950-luvulta lähtien on suunniteltu asiamiesten
tapaamisia. Myöhemmin on käyty yhteistoimintaneuvotteluja ja pyritty
koordinoimaan apurahojen myöntöperusteita. Todellista yhteistoimintaa
ei ole kuitenkaan kyetty laajamittaisesti juurruttamaan eri toimijoiden vä-
lille ennen 2010-lukua. Viime vuosina säätiöiden välisellä yhteistoiminnal-
la on muun muassa pyritty estämään päällekkäiset tai ylipäänsä samaan
hankkeeseen kohdistuvat perusteettomat hakemukset. Säätiöyhteistyön
ongelmat eivät ole johtuneet ensisijaisesti Maanpuolustuksen kannatus-
säätiöstä vaan myös muiden säätiöosapuolten halusta pitää kiinni omasta
itsenäisestä toiminnastaan.

Säätiön näkökulmasta tärkein apurahojen myöntöperuste on läpi vuo-
sikymmenten ollut hakemusten tarpeeksi selvä liittymäpinta maanpuolus-
tustyöhön. Säätiön toiminnassa 2010-luvulla mukana olleet ovat kuvailleet
apurahapäätöksien tekoa muun muassa seuraavasti: ”apurahalinja oli la-
vea, kaikki mikä hyödyttää maanpuolustusta on tukemisen arvoista, var-
maan jouduttiin tekemään valintoja sekä säätiöllä ei ollut selkeää yhteistä
linjaa apurahojen myöntämiseen”.413

Se on kuitenkin ilmeistä, että sääntöjen vastaisiin tai huonosti valmistel-
tuihin hakemuksiin säätiö ei ole tukea myöntänyt. Apurahapäätöksistä on
niin ikään hallituksen kokouksissa keskusteltu ainakin 2000-luvulla usein
runsaastikin. Päätöksenteon suhteen toimihenkilöiden näkemyksistä nousi
esiin se, että päätettävistä asioista käytyjen keskustelujen laajuus riippui usein
siitä, kuinka hyvin käsiteltävänä olleet apurahahakemukset oli laadittu.414

140