Page 19 - Espoon-Kuvis-Pensselihirmut-2019

M-L Muukka: Pienestä liekistä
isommaksi roihuksi

Graafinen muotoilija, Vuoden Graafikko 2004 Tulevaisuudessa kuvataidekoulu
Marja-Leena Muukka opiskeli Espoon kuvataidekoulussa on toivottavasti mahdollisimman
1970-luvun lopusta 1980-luvun alkuun. Espoon kuviksen vapaa, ja oppilaina olisi oikeasti sinne
juhlavuosikoordinaattori Alisa Närvänen haastatteli häntä haluavia lapsia ja nuoria. Ei vanhem­
Kuviksen alumniblogiin syksyllä 2018. Tämä artikkeli on piensa toiveiden täyttäjiä, vaan omien
tiivistelmä haastattelusta. Lue koko haastattelu blogista: tunteidensa tulkkeja.
kuvis-blog.webflow.io
– On tärkeää
TEKSTI: ALISA NÄRVÄNEN, EEVA KOKKO opettaa lapsi
herkistymään,
n Luin lehdestä nuorena, että Kirjamuotoilusta näkemään asioita
Matinkylään oli tulossa 1990-luvulla muotoilija pystyi ympärillään.
kuvataidekoulu. Innolla tekemään tuotannon kanssa tiivis­
lähdin ilmoittautumaan, mutta kau­ tä yhteistyötä. Materiaalikokeilut 19
hukseni vastaan tulikin kymmenien esimerkiksi kirjansidonnassa olivat
metrien pituinen jono. Tajusin siinä mahdollisia. Nykyään materiaalit
jonottaessa, että kouluun otettaisiin on usein ennalta määrätty, ja hyvin
oppilaat ilmoittautumisjärjestyksessä. harvoin tehdään tuotannon kanssa
Minulla ei siis olisi mitään mahdolli­ mitään kokeiluja eri materiaalien
suutta päästä sisään. Tämä oli hirveä käyttäytymisestä.
järkytys, koska olin todella odottanut
kuvaamataitoon liittyvää opetusta Kun lähdetään tekemään kustan­
Espooseen. Silloinen kuvaamatai­ tajalle kirjaa, luen käsikirjoituksen
donopettajani näki tuskani. Hän ja keskustelen kirjailijan ja kustan­
päätti antaa lapsensa paikan minulle. nustoimittajan kanssa. Jos kirjasta on
Tämä oli todella merkittävää, ja olen odotettavissa myyntimenestys, silloin
siitä edelleen hyvin kiitollinen. myös markkinointi haluaa kertoa
mielipiteensä ulkoasusta.
Espoon kuvataidekoulussa
opiskelu vaikutti uravalintaani aivan Tällä hetkellä perinteisen kirjan
täysin. Koin, että se vahvisti minussa lisäksi markkinoilla on myös ääni- ja
jo syttynyttä pientä liekkiä roihua­ sähkökirjoja. Perinteinen kirja suo
maan uskaliaammin. Sain opettajak­ monitasoisemman lähestymisen
seni Annikki Luukelan, joka auttoi teokseen. Käsinkosketeltavan, sil­
asioiden havainnoinnissa. Hän oli minhavaittavan kokonaisuuden, jonka
hyvin rauhallinen, lämmin ja älylli­ ääreen on mukava palata.‍
sesti opasti havainnoimaan. Minulla
oli nyt oma juttu, kun samaan aikaan Sähköisessä kirjassa aistittavuus
koin ulkopuolisuutta muualla. jää pois. Valitaanko päällystämätön
paperi, kiiltävä laminaatti vai jotakin
Espoon kuvataidekoulun jälkeen, muuta kanteen – riippuu täysin kirjan
myöhemmin elämässäni, menin luonteesta. Kaikki tämä on osa ha­
Vapaaseen Taidekouluun piirtämään vainnointia, jossa aistit ovat suuressa
iltaisin elävää mallia ja päivisin tein osassa mukana.‍
töitä mainostoimistossa. Vuonna 1985
pääsin Lahden Muotoiluinstituuttiin Kuvataidekasvatuksesta
graafisen suunnittelun osastolle. ja kuviskoulusta
Kuvataidekoulu sijaitsi kävelymatkan
Aloitin urani City ja Image päässä kotoa. Kävin myös päivisin
-lehdessä vuonna 1989, ja siitä jatkoin samaista opinahjoa. Iltaisin, kun kä­
freelancer-kuvittajana ja -taittajana velin kuvataidekoulusta kotiin, tunsin
Weilin+Göösillä. Tuolloin 80-luvun miten sieluni nousi koulun pihan
lopulla sain Weilin+Göösiltä töitä, korkeiden pihakuusien lailla korkeuk­
asunnon ja aviomiehen! Vuonna 1990 siin. En voi kuvailla sitä oloa ja intoa
minut kutsuttiin WSOY:n studioon mitä koin opetustuntien jälkeen ja
kirjanmuotoilijaksi ja sain siellä noin mitä sain. Se oli valtava henkinen ko­
kymmenisen vuotta merkittävää kemus lapselle, joka ei kovin uskonut
oppia, jota myöhemmin jaoin opet­ itseensä.
taessani itse Taideteollisessa korkea­
koulussa teollista kirjanmuotoilua. On tärkeää opettaa lapsi
herkistymään, näkemään asioita
Yritykseni (Graafinen muotoilu ympärillään. Opettaa hänelle näke­
M-L Muukka) täytti tammikuussa misen ja tekemisen tavat. Muistan
20 vuotta. Teen kirjojen muotoilun sen kipuilun, kun olin valmistunut
lisäksi muitakin graafisia töitä kuten ammattiin, silloin kun ei enää ollut
julisteita ja yritysilmeitä. opettajaa rinnalla, joka olisi auttanut
eteenpäin, ja oli itse pakko tehdä
päätökset.