Page 20 - Espoon-Kuvis-Pensselihirmut-2024
P. 20
kasvaa orgaanisesti, ajan kuluessa, ja
joka kertoo heistä itsestään. Projekti
ryhmäksi valikoitui monikulttuurinen
9–11-vuotiaiden lasten oppilasryhmä,
jossa opetuskielet ovat englanti ja suomi.
Taidekirjaprojekti Maryam aloitti kirjaprojektin oppilaiden
kanssa esittelemällä sekä muiden
”Yhteiskunta on kuin kirjasto. taiteilijoiden tekemiä taidekirjoja että
Ihmiset ovat tämän kirjaston omiaan. Hän toi taitavasti esille sen, että
kirjoja. Jokainen voi löytää sieltä kirjan ei tarvitse olla tekstipainotteinen,
kiinnostavan kirjan – vaikka siististi palstoihin rivitetty, mustaval
hyvin harva on kiinnostunut aivan koinen ja kirjainmassojen hallitsema
kaikista kirjaston kirjoista.” kokonaisuus, vaan että sivut voi
rakentaa myös villisti erillisistä paloista,
Maryam Sajedi liittäen mukaan materiaalia napeista
teipinpaloihin ja kassakuiteista suikaloi
n Kipinä lähteä tekemään kirjaa KUVAT: PASI AUTIO tuihin valokuviin. Maryamin pitämän
yhdessä oppilaiden kanssa sai johdannon jälkeen harjoittelimme
sytykkeen Espoon kuvataide käsin, ja valmistusvaiheessa paperilip yhden yksittäisen kirjansivun tekemistä
koulun järjestämästä tapaamisesta, jossa puset ujutettiin paperin joukkoon niin, oppilaiden kanssa.
pohdimme mahdollisuuksia käyttää että niistä tuli osa sivuja. Valmis kirja Varsinainen kirjaprojekti alkoi kerää
tarinankerrontaa osana opetusta. sisälsi valkoisia sivuja, joiden kätköissä mällä kokoon omaan elämään liittyvää
Tapaamisessa olivat läsnä taidekirjoihin salaisuudet lepäsivät, katsojan katseen aineistoa; päivittäin syntyneitä ajatuksia,
erikoistunut irakilaistaiteilija Maryam ulottumattomissa. Kirjan nimi oli pieniä kuvauksia tapahtumista tai piir
Sajedi, unkarilainen kuvataideopettaja luonnollisesti The Book of Secrets eli roksia niistä sekä eri tilanteista mukaan
Anna Nagy, Espoon kuvataidekoulun Salaisuuksien kirja. kertynyttä pikkutavaraa. Säilytysastiaksi
vararehtori Anu Hietala ja minä, Ajatus jäi kiehtomaan minua. Pää teimme kullekin oppilaalle pienen
Espoon kuvataidekoulun kuvataideopet dyimme Maryamin kanssa pohtimaan, laatikon, jonne paperinpalat ja esineet
taja Sirpa Kärkkäinen. Pohdimme eri miten voisimme luoda jotakin yhtä saattoi jättää. Tätä keräämisvaihetta
keinoja visualisoida tarinoita ja mahdol kiehtovaa lapsille ja nuorille, jotka kesti viisi viikkoa.
lisuuksia niiden ”jalkauttamiseen” eri nykyisin yhä harvemmin viihtyvät Koska aika oli pitkä, oppilaat usein
ikäisille oppilaille. Tapaamisen teemana kirjojen ja kirjoitettujen tekstien parissa. unohtivat, että omaan laatikkoon
oli erilaisuus ja ymmärtäminen (diversity Päädyimme ajatukseen kirjasta, joka saattoi tuoda viikon aikana kertyneitä
and understanding). piirroksia, ajatuksia tai muuta tärkeää
Maryam kertoi tekemästään kirjaprojek materiaalia. Pikkuhiljaa laatikot alkoivat
tista, jossa jokainen osallistuja kirjoitti kuitenkin täyttyä osalla pullistellen,
yhden oman salaisuutensa pienelle kirje osalla niukasti pohjan peittäen.
lippuselle, jonka hän sulki niin, ettei sitä Materiaalien keräämisvaiheen päätyttyä
saanut auki. Kirjan paperi valmistettiin Maryam palasi luokkaan jatkamaan
projektia kanssamme. Olimme jo
aiemmin päättäneet, että perinteinen
käsinommeltu kirjansitomistyyli olisi
pois laskuista sen hitauden ja työläyden
takia. Sen sijaan ns. haitarikirja sopisi
paremmin tämän ikäryhmän tarpeisiin.
Maryam esitteli oppilaille erilaisia
kirjansidontatyylejä japanilaisesta
sidontatyylistä perinteiseen länsi
maiseen tyyliin.
Sen jälkeen aloimme taittelemaan
valmiiksi leikkaamistamme paperi
suikalearkeista omia haitarikirjojamme.
Paljastui, että myös paperin taittelemi
sessa on omat niksinsä, eikä se suinkaan
ole niin helppoa kuin äkkiseltään luulisi!
Mutkien ja kommervenkkien jälkeen
oppilaat saivat kuitenkin haitarinsa
20
