Page 75 - MPKS_1953-2023

PYSYVYYTTÄ JA UUDISTUKSIA 1980-LUVULLA

Säätiön jakamien apurahojen vuosittainen markkamäärä kasvoi
1980-luvun aikana. Vuonna 1983 säätiön toiminnan 30-vuotistaivalta
vietettiin jakamalla apurahoja kaikkiaan 193 380 markkaa. Myönnettyjen
apurahojen määrä oli elinkustannusindeksi ja inflaatio huomioiden kui-
tenkin hyvin samansuuruinen verrattuna säätiön ensimmäisenä toimin-
tavuotena 1954 myöntämiin apurahoihin.199

Ihmeellistä kyllä, säätiö ei juhlinut tasavuositaivaltaan vuonna 1983
oikeastaan millään normaalista poikkeavalla tavoin. Se ei järjestänyt eril-
listä apurahojenjakotilaisuutta tai edes säätiön hallituksen sisäistä juhla-
tapahtumaa. Mahdollisesti tämä juhlavuoden ohittaminen johtui osittain
siitä, että säätiön puheenjohtajana oli aloittanut vastikään helmikuussa
1982 Kalevi Sorsan johtaman hallituksen puolustusministeriksi nimitetty
pappistaustainen keskustan kansanedustaja Juhani Saukkonen.

Tutkimustoimintaan myönnettyjen apurahojen kokonaismäärä kuiten-
kin kasvoi. Suomen Sotilaspsykologinen Seura, Suomen Sotatieteellinen
Seura, Sotahistoriallinen Seura ja yksittäiset tutkimusapurahaa hakeneet
henkilöt saivat yli neljänneksen apurahasummasta. Suomen Sotilaspsy-
kologisen Seuran tuki tosin päättyi jostain syystä kyseiseen juhlavuoteen.
Sen jälkeen seura ei enää saanut säätiöltä tukea, jota se oli vuosittain saa-
nut lähes koko säätiön olemassaolon ajan. Syyt tuen loppumiselle ei ole
tiedossa.200

Pääesikunnan tiedusteluosasto sai edelleen vuosittaisen muutaman tu-
hannen markan tuen, kuten aiemminkin. Käyttötarkoitus oli strategian,
taktiikan, ulkomaisten sotalaitosten organisaatioiden ja sotavarustuksen
kehityksen seuraaminen sekä toimialan menetelmien kehittäminen. Vuo-
sittaisen tuen määrä vaihteli 1980-luvulla 4 000–10 000 markan välillä.201

Omaisuusryhmä U jatkoi myös toimintaansa säätiön sateenvarjon alla.
Pääesikunnan ulkomaaosastolle myönnetty tukisumma säilyi 1980-luvulla
vuosittain suurin piirtein samanlaisena kuin aiemminkin eli 5 000–10 000
markan suuruisena. Omaisuuden vuosituotto oli käytännössä aina apu-
rahaa suurempi, joten ylijäämä lisättiin pääomaan. Periaatteena oli, että
mikäli ulkomaaosastolle ei jonain vuonna myönnettäisi apurahaa, koko
tuotolla kasvatettaisiin pääomaa.202

Vuonna 1987 säätiön hallituksessa nousi yllättäen esiin omaisuusryh-
mä U:n varojen asema osana säätiön omaisuutta. Keskustelun perusteella

73